Vuosikymmenen ja vuoden parhaat

Tämä ei olisi tuoksu/kauneusblogi eikä mikään, ellen nyt päättyneen 2010-luvun kunniaksi julkaisisi omaa koostettani vuoden tai vuosikymmenen parhaista löydöistä! Niinpä keräsin tuoksuista, meikeistä ja ihonhoidosta lempituotteeni niillä kriteereillä, mikä on ollut minulle henkilökohtaisesti merkityksellisin (tuoksut) tai joita ilman en mielelläni ole (ihonhoito), tai jotka sattuvat toimimaan minun ihotyypilläni (meikit, ihonhoito) tai -sävylläni parhaiten. Joka kategoriasta esittelen ensin vuosikymmenen parhaan ja sitten vuoden 2019 parhaan, sekä kakkossijoilla perintöprinsessat. Aloitetaan tietysti tärkeimmästä, eli –

Tuoksut

2010-luku: Alien (edp), Thierry Mugler

Alien määritteli suurimman osan 2010-luvun tuoksumaisemaa elämässäni. Monien muiden Muglereiden tapaan sitä joko vihaa tai rakastaa, ja tämä oli ensimmäisiä tuoksuja johon todella rakastuin. Nykyään aloituksen avaruusjasmiini on alkanut tuntua hiukan liian synteettiseltä ja kirkuvalta, mutta Alien puolustaa yhä paikkaansa lempituoksujeni joukossa, ja on ollut minulle päättyvällä vuosikymmenellä tärkeä. Alien on poikinut myös koko liudan flankereita, joista olen arvostellut tähän blogiin Alien Aqua Chic (2013):n, Alien Essence Absoluen sekä Alien Flora Futuran. Spoiler: tykkään kaikista.

2019: Tuscan Leather, Tom Ford (Private Blend)

Kokeilin Tuscan Leatheria hetken mielijohteesta lokakuussa, ja rakastuin siihen niin totaalisesti, että hetken mietin, olisiko tämä ollut peräti vuosikymmenen tuoksu. Vaikka tämä symboloi minulle viimeisten vuosien aikana kerättyä viisautta, kypsyyttä yms yms, niin se ei kuitenkaan yllä vielä Alienin tasolle merkityksellisyydessä. Tuscan Leather on seksikäs mutta myös mukava ja kohtelias, ja pysyttelee näin talvisaikaan lähellä ihoa. Nahkatuoksuista varmaan suosituin kautta maailman, ja myös omia lemppareitani.

Kakkossijat

2010-luku: Coco Noir, Chanel

Hankin oman pulloni Face-kirppikseltä yliopistoaikanani, enkä edes häpeä, koska niin Coco itsekin olisi tehnyt. Tämä oli niihin aikoihin ensimmäisiä ns. fiinimpiä tuoksuja jotka hankin ihan kokopullona. Käytän sitä suhteellisen harvoin, koska pohjatuoksun patsuli voi laukaista migreenin, mutta sen huippu ja sydän ovat hienoimpia mitä olen haistellut. Coco Noir liittyy oleellisesti tuon ajanjakson muutoksiin omassa elämässä, niin sisäisiin kuin myös ulkoisiin. Tästä on blogissa vain pikainen kepeä muutaman lauseen tiivistys, mutta arvostukseni on nykyään hieman syvempi.

2019: Bois d’Iris, Van Cleef & Arpels (Collection Extraordinaire)

Bois d’Iris eli iirismetsä on ollut ihollani jopa enemmän kuin Tuscan Leather siitä saakka, kun sain näytteeni postissa, eli (tarkistin instasta) viimeiset kahdeksan päivää. Joistain tuoksuista tietää heti, että niistä pitää hankkia kokonainen pullo, ja Bois d’Iris on sellainen. Tähän tuoksuun ei liity vielä mitään sen ihmeempää, kuin että törmäsin siihen jollain sivustolla, mietin mielessäni että näyttääpä ihan kokeilemisen arvoiselta, ja sitten löysinkin onnekseni näytesprayn ja tykkäsin! Näistä designer/luksustalojen eksklu-priva-budoaarisössönsöö-kokoelmien tuoksuista voi olla todella hikistä löytää näytteitä edes toisilta harrastajilta, joten olen iloinen. En ole vielä ehtinyt edes arvostella tätä blogiin, mutta tämä on sitä mitä etiketissä lukee: puuta ja iiristä, ja erittäin hieno yksilö joukossaan. Jos olemme törmänneet viime päivinä jossain julkisella paikalla ja olet miettinyt mikä tuo haju on, niin jos se ei ole diesel, niin se on ollut tämä.

Ihonhoito

Kuten varmaan mainitsinkin, löysin ihonhoidon ihmeet suunnilleen samoihin aikoihin kuin tuoksutkin, tai oikeastaan vähän jälkeen, sillä innoitus lähti vanhalta kunnon tuoksufoorumilta. Käytän edelleen aika paljon aikaa hoitojen, tuotteiden ja ainesosien opiskeluun, sillä minä en tästä nuorru ja tarvitsen kaiken mahdollisen avun näyttääkseni edes näin nuorekkaalta. Siksi vuosikymmenen tärkein tuote onkin itseoikeutetusti…

Vuoden ja vuosikymmenen parhaimmistoa

Skin Perfecting 2% BHA Lotion, Paula’s Choice

Tämä tuote liioittelematta muutti elämäni. Vihasin ihoani murrosiästä siihen viikkoon saakka, kun olin ehtinyt käyttää tätä ensimmäiset muutaman päivän, ja inhottavat näpyt, epätasaisuus ja jopa ajoittainen kutina ja kirvely alkoivat vaan kadota. Ennen vuotta 2013 mulla ei ollut ollut hajuakaan, että mitään sellaista apua voisi edes saada purkista, koska ihonhoidosta ei ollut Suomessa puhuttu paljon ollenkaan mistään faktoihin perustuvasta tulokulmasta. Perinteisessä mediassa näkee edelleen näitä ”tuntuu kivalta iholla” -arvosteluja. Keskustelu on sittemmin vilkastunut somen ansiosta, ja hyvä niin! Samoin myös kauppojen hyllyt ovat alkaneet näyttää paremmalta. En ole kuitenkaan vieläkään törmännyt firmaan, jolla olisi vastaavanlainen valikoima sekä AHA- että BHA-kuorintoja, ja vielä monia erilaisia! Kiitos, Paula!

2019: puhdistusöljyt ja -salvat

Vuoden 2019 palkinto menee kokonaiselle kategorialle eikä niinkään yksittäiselle tuotteelle, sillä en ole vielä löytänyt lempituotettani. Minulta loppui joskus syksyllä meikinpoistoaine, en edes muista mikä, varmaan joku ankea misellivesi, ja päätin sitten käyttää eltaantuneen ruusunmarjaöljyn pois meikinpoistona. Nyt käytössä on Kicksin puhdistussalva. Otan suosituksia vastaan!

Oma henkilökohtainen rituaalini menee niin, että läträän öljyn tai salvan (tällä hetkellä Kicksin oma joku purnukka) kasvoille ja hieroskelen niin että öljy vähän lämpiää naamalla ja meikki alkaa irrota. Sitten kastelen kasvopyyhkeen kuumalla vedellä, puristelen ylimääräiset vedet pois, ja laitan rätin naamalle hetkeksi. Annan olla vähän aikaa, ja lopuksi hieroskelen lämpimällä kostealla rätillä öljyt ja meikin pois, ja tulee puhdasta & iho ei kuivahda kuten misellivesillä läträtessä. Aikaa kuluu ja pyykkiä tulee vähän enemmän, mutta tehoa ja hellävaraisuutta ei pese mikään. Meikinpuhdistuksen jälkeen sitten normaali naamapesu, ja muu ihonhoito.

Kakkossijat

2010-luku: Skin Balancing Pore-Reducing Toner, Paula’s Choice

Otin tämän kasvoveden käyttööni vuonna 2013 yhdessä BHA-kuorinnan kanssa. Olen välillä kokeillut muitakin, mutta palannut aina tähän. Tässä on jotain, mitä ihoni tarvitsee, sillä tämä rauhoittaa ihoani ja hillitsee rasvaisuutta. Huomaan eron aina, kun käytän jotain muuta tai olen ilman kasvovettä. Ei yhtä oleellinen kuin BHA, mutta nämä kaksi ovat vakiintuneimmat osat rutiiniani enkä ole tällä hetkellä kyllä vaihtamassa.

2019: IT Cosmetics Confidence in a Gel Lotion

Todella hyvä kosteusvoide, jota käytän yleensä päivisin aurinkosuojan ja meikin alla, mutta viime aikoina myös öisin kun vakkarivoiteeni loppui ja uusi ei ole ehtinyt saapua postissa. Plussaa ISOSTA pullosta, siihen nähden oikein kohtuuhintainenkin.

Meikit

2010-luku: Veil Mineral Primer, Hourglass

Meikkivoiteet voivat vaihtua, mutta tämä ei. Todella hyvä pohjustustuote rasvaiselle iholle. Hinta kirpaisi, mutta ei kaduta.

2019: Radiant Creamy Concealer, NARS

Vasta tänä vuonna sain kokeiltua tätä kulttituotetta, ja on se totta vie hyvä. Edesmennyt Diorskin Star Concealer oli silti minusta kivempi käyttää, sillä Radiant Creamy voi valitettavasti näyttää kuivalta jos sitä ei pohjusta ja häivytä kunnolla, mutta Radiant Creamylla on myös parempi sävyvalikoima ja se on sentään edelleen tuotannossa.

Kakkossijat

2010-luku: Mineralize Blush, Warm Soul (MAC)

Tässä vaiheessa elämääni kokoelmaani kuuluu neljä poskipunaa (ja yksi paletti, jossa kaksi miniposkipunaa), joista yksi on MACin Warm Soul (yllä keskellä) ja muut ovat variaatioita samasta teemasta (yllä vasemmalla NARSin Luster, oikealla Beccan Rose Gold). Sävy on hohtava lämpimähkö neutraali, joka sulautuu omaan ihooni todella hyvin ja toimii meikin kuin meikin kanssa. Harva meistä hakeekaan tosipuheessa vaihtelua lookiinsa poskipunalla, ja olen hyväksynyt sen että tämä on nyt se mitä käytän. En varsinaisesti pidä tämän poskipunan koostumuksesta, koska se tuntuu todella kuivalta ja kovahkolta, vaikka väriä lähtee ja häivyttyy hyvin, siksi puntaroin käyttömukavuuden nimissä vaihtamista Hourglassin Dim Infusioniin tai vaikka Wet ’n’ Wildiin (Apri-cot in the middle taisi olla aika lähellä).

2019: Gloss Bomb, Fenty Beauty

Killawatt sävyssä Sand Castle sekä Gloss Bomb

Fentyn ensimmäisessä lanseerauksessa tuli markkinoille muiden muassa huulikiilto nimeltään Gloss Bomb, jota saa nykyään muutamassa eri sävyssä. Omani on Sweet Mouth tämän juhlakauden kokoelmasta, ja se on ihana. Buxomin Sophie on sävyn puolesta parempi, mutta mikään huulikiilto ei tunnu niin ihanalta ja kosteuttavalta kuin Gloss Bomb. Käytän huulikiiltoa aika paljon, ja tämä on mukavin ja kaunein tähän mennessä kokeilemistani.

Vuosikymmen paketissa – mitä jäi käteen?

Aloitin ja lopetin tämän tekstin pari kertaa. Olen lukenut monien bloggaajien ja tuttujen katsauksia omaan 2010-lukuunsa, ja ne ovat olleet poikkeuksetta mielenkiintoisia, ihan vaan siksi koska seuraan ihmisiä joiden tekemiset kiinnostavat. Ja yritin itsekin! Siitä ei vaan tullut mitään. Jaksoin kirjoittaa pari kappaletta vuosikymmenen alkupuolesta, ja sitten vain uuvuin. 2010-luku oli minulle elämäni vaikeimpia aikoja, ja myös elämäni parhaita. Vaiheisiini liittyy niin paljon iloa ja surua, että en yksinkertaisesti halua purkaa sitä julkisessa blogissa. Joitain asioita kuitenkin voi luetella:

Tärkeimpiä asioita minulle oli erään unelman toteutus lennokkaalla lähdöllä, ja todella raju lässähdys turvalleni. Opin paljon, mutta myös menetin paljon, ja tavallaan nuolen edelleen haavojani tämän jäljiltä. Voin nykyään ottaa sen kokemuksena, mutta mikään neutraali asia se ei minulle ole, edelleenkään.

Muutenkin elämä on ollut vaihtelevaa syvästä alhosta ilon pisaroihin. Tylsää ei ole tullut. Tämän blogin kannalta tärkeintä on kuitenkin se, että upposin tuoksujen maailmaan vuonna 2013. Aloitin tuoksuharrastukseni aika repäisevästi Alienista ja Cherguista, ja innostuin välillä liikaakin – lopulta jossain muutossa päädyin vain lahjoittamaan joitain tuoksuja pois, kun en jaksanut kaupitella niitä missään ryhmissä tai foorumeilla, enkä halunnut kuljettaa niitä mukanani. Samoihin aikoihin, itse asiassa vanhan kunnon tuoksufoorumin ansiosta, löysin myös ihonhoidon. Näyttäisin näillä elintavoilla varmasti noin 10 x pahemmalta ilman kunnon rutiinia.

Vuoden 2015 tienoilla tuoksuharrastus jäi taemmalle monen uuden asian vuoksi, mutta mielenkiinto säilyi silti. Tämän vuoden aikana olen kiinnostunut tuoksuista uudestaan, taas samoihin aikoihin kun elämäni on muuttunut tai muuttumassa. Ehkä se on murrosvaiheiden rituaali? Kun pitää miettiä uudestaan, kuka oikeastaan on tässä elämässä ja mitä siltä haluaa, niin uusien, outojen tuoksujen kokeilu tarjoaa yhden tavan laajentaa omaa maailmankuvaa ja kokemuspiiriä, niin rajallisesti kuin se sen salliikin.

Tänä vuonna olen myös hommannut huonekasveja, jotka olen saanut pidettyä hengissä (myös saniaisen!). Pari vuotta sitten yhden hengen perheeseeni liittyi koira, josta on ollut paljon iloa (ja harmia, kuten kuuluu) ja seuraa. Tähän vuoteen päättyi myös luottamustoimi, joka väritti elämääni aika pitkälti vuodesta 2015 eteenpäin, ja olen siitä itse asiassa melko iloinen. Vuosi 2020 alkaa senkin puolesta kevyemmin mielin.

Jos tätä blogia lukee enää kukaan, niin kertokaa toki miten oma elämäsi on muuttunut kymmenessä vuodessa, tai linkitä vaikka omaan blogiin tms. Entä aiotteko tehdä mitään erikoista uutenavuotena? Onko teillä vuodenvaihteeseen tai muihin virstanpylväisiin liittyviä rituaaleja? Kiinnostaa! Kerro täällä, tai vaikka instagramissa – käyttäjänimeni on siellä @kuavsui. Avaan omia suunnitelmiani hieman, kunhan saan vuosikymmenen parhaat -postauksen koostettua. Varsinkin tänä vuonna elämääni on tullut ihania uusia tuoksuja, joista voisin kirjoittaa pari sanaa kustakin, jos en täyttä arvostelua.

Tuoksuvia joululahjoja: kenelle, mitä, miksi ja mistä? (Osa 1)

Ajattelin, että tämä kuukausi olisi hyvä irtiotto myös tavallisesta bloggaamisesta, ja tuoda sekaan juttuja jotka eivät keskity aivan täysin siihen, mistä pidän, miten koen jonkin tuoksun, tai mitä muuten on mielessä. Tuoksujen hankkiminen toiselle on vaikeaa, ellei tunne lahjan saajaa läpeensä, joten valikoin tähän muutamia eri tuoksujen kokeilupakkauksia. Joulu on antamisen ilon aikaa, ja jos lähipiirissä on joku, jota tuoksupaketti voisi ilahduttaa, niin pistä lukien!

Huom: tätä ei ole sponsoroitu mitenkään, blogin linkit ovat vain ja ainoastaan lukijan eduksi, niiden kautta ostamisesta ei tule minulle mainetta, kunniaa tai rahaa ja tuskinpa noissa kaupoissa tätä blogia muutenkaan noteerataan. Halusin vain säästää lukijalta etsimisen vaivan.

Aloitetaan nichemmästä päästä: Maison Margielalta saa viiden minituoksun tutustumispaketin vajaalla kuudellakympillä Stockalta. Onko Maison Margielan tuoksut nicheä? En tiedä oikeastaan, eikä sen väliä. Margielan tuoksuja myy Suomessa myös Kicks, mutta tätä pakkausta heillä ei ole.

Mukaan on valikoitu ilmeisesti suosituimmat tuoksut: Beach Walk, Jazz Club, Lazy Sunday Morning, Sailing Day sekä kehumani By the Fireplace.

Jos en olisi jo ehtinyt kokeilla Margielan tuoksuja, arvostaisin tällaista lahjaa! Margielan tuoksut ovat aika helposti lähestyttäviä, joten tässä olisi tuoksuista innostuneelle sukulaiselle tai ystävälle.

Lisäksi tutustumispakkauksia myy myös Le Couvent des Minimes, jonka tuoksuja saa niinikään Kicksistä, mutta vain isoina yksittäisinä pulloina. Le Couventin omilta sivuilta lahjapakkauksia kuitenkin löytyy tusinoittain. Omat poimintani:

Collection Remarquable, viiden tuoksun setti à 10 ml – mukana Porto Bello, Valparaiso, Santa Cruz, Smyrna ja Fort Royal.
Tinharé Coffret Remarquable, joka sisältää täysikokoisen Tinharén sekä 10 ml pikkusprayt: Tinharé, Porto Bello ja Palmarola.

Ankeasta brändäämisestä ja ulkoasusta huolimatta Le Couventin tuoksut ovat myös hyviä ja miellyttäviä sekä helposti lähestyttäviä. Ne eivät ole erityisen monimutkaisia tai superkalliita, joten mielestäni näissä saa rahoilleen vastinetta ja nenälleen iloa. Jos kuitenkin tykkää kompleksisemmista tuoksuista, niin kannattaa jatkaa etsimistä toisaalta.

Jos haluaa lähteä seikkailemaan syvemmälle niche-talojen tarjoamiin tutustumispaketteihin, niin maininnan arvoisia ovat ehdottomasti Maison Francis Kurkdjianin paketit. Odottelen edelleen näytetilausta Kurkdjianilta, mutta jos en olisi tilannut niitä, niin olisin todennäköisesti ottanut tämän:

Fragrance wardrobe for her sisältää tuoksut Aqua Universalis, Aqua Celestia forte, À la rose, Amyris femme, gentle Fluidity Gold edition, Gentle fluidity Silver edition, Baccarat Rouge 540 sekä OUD silk mood.

Kurkdjianilla on myös miehille suunnattu valikoima sekä ”aqua”-paketti, mutta keskityn tässä naisille suunnattuihin tuoksuihin ihan itsekkäistä syistä.

Kalliimmasta päästä löytyvät Frédéric Mallen tarjoamat tutustumispaketit, joihin voi valikoida haluamansa tuoksut, tai ostaa valmiiksi valikoidun paketin. Kuuden 3,5 ml:n näytteen paketin saa tasan seitsemällä kympillä, ja niitä on kaksi, naisille (kuvassa) ja miehille.

Naisten tuoksut: Carnal Flower, Eau de Magnolia, En Passant, Iris Poudre, Musc Ravageur ja Portrait of a Lady

Jos tosissaan haluaa pistää rahaa haisemaan, se onnistuu helposti by Kilianin valikoimista: jouluksi on lanseerattu Holiday Discovery Set, jossa on kahdeksan matkakokoista tuoksua sekä hylsy, johon ne sopivat. Kattokaa nyt. Tästä komeudesta saa pulittaa 195 euroa, ja jää lahjan hankkijan ja saajan itsensä päätettäväksi, onko se sen arvoinen.

Setin tuoksut: Bamboo Harmony, Black Phantom, Good girl gone Bad, Intoxicated, Love, don’t be Shy, Moonlight in Heaven, Straight to Heaven sekä Woman in Gold. Siinä on paljon tonkapapua yhdelle talvelle.

Olen pohtinut paljon näytteitä ja tutustumispakkauksia myös kulutuksen kannalta. Monet seuraamani tubettajat ja bloggaajat eivät suosittele niitä, koska niissä tulee yleensä mukana paljon sellaista tavaraa, mistä ei pidä ja mikä ei tule käyttöön. Normaalissa arjessa noudatankin nyrkkisääntöä, että jos jossain paketissa tai vaikka meikkipaletissa on yhtään mitään, mitä en tosissani halua edes kokeilla, niin en hanki sitä, ja kosmetiikkajoulukalenterit sekä kiehtovat että hirvittävät.

Tämä riski on kuitenkin joululahjoja hankkiessa olemassa joka tapauksessa, ellei ole saanut lahjalistaa ennakkoon, ja olen itse ehdottomasti sitä mieltä, että tuoksujen kanssa riskin voi joskus ottaa. Siksi päädyinkin etsimään tähän nimenomaan tuoksupakkauksia, joissa saa tutustua useampaan tuoksuun – piti kaikista tai ei, tuoksun kokeileminen on minusta nautinto itsessään.

Olin jotenkin kuvitellut, että saisin tähän mahdutettua myös suurelle yleisölle tutumpien merkkien ja talojen paketteja, mutta on parempi säästää ne seuraavaan kertaan. Aion koostaa myös ihonhoitoon ja meikkeihin keskittyvät joululahjavinkkipostaukset ennen kuin joulu on ovella, kun kerran vauhtiin pääsin.

Aiotko itse antaa tuoksuvia joululahjoja? Tai oletko toivonut sellaisia? Onko sinulla vinkkejä hyvistä paketeista, joita en maininnut? Kerro kommenteissa tai instassa 🙂

Kuvat valmistajilta.

Joulukuu: tulevan suunnittelua ja menneen pohdintaa

Olen sikäli aika lailla aikani tuote, että liitän vuodenvaihteeseen tiettyjä siirtymärituaaleja, ja tänä vuonna päätin aloittaa aikaisessa. Olen koettanut hahmottaa, mitä käytännössä haluan tulevaisuudeltani nyt, kun elämässäni on tapahtunut tiettyjä muutoksia jotka vaativat oman ajattelun rukkaamista. Ja heh, nuorempana halveksin kaikkea self help -meininkejä yli kaiken, mutta nyt kun olen vanhempi, hauraampi ja herkempi, niin koko ajatus ei enää olekaan ihan typerä. Kukaan meistä ei lopulta ole niin uniikki, että muiden näkökulmasta ja huomioista ei olisi apua myös oman elämän hahmottamisessa.

Aloitin remontin pudottamalla käytöstä pois suurimmat somet, Facebookin ja Twitterin. Käytän edelleen instaa ja tietysti tätä blogia. Molemmista palveluista poistumisessa on 30 päivän harkinta-aika, mikä on vähän ärsyttävää, mutta jos niihin ei tosiaan tule mitään pakottavaa tarvetta kirjautua kuukauden sisällä niin en sitten tarvi niitä ollenkaan.

Aion ehdottomasti olla aktiivisempi ja tarkempi tuoksutteluissani, ja saada myös tuoksuista enemmän irti. Mahdollisesti jopa tyhjentää tuoksukaappia – ei sitä tiedä! Vaikka omat kelat liittyvätkin enemmän yleiseen ajatusmallien korjaamiseen ja muuttamiseen, niin annan sen kyllä tulla käytännön arkeenkin. Ei kai siitä muuten ole iloa.

Tällaisen yleisen lätinän lisäksi halusin myös intoilla, että kuuma vinkki vei minut Maison Francis Kurkdjianin sivuille josta saa tuoksunäytteitä 4 kpl 14 eurolla. Otin kaksi näytesettiä, ja siihen sai valita vielä kylkiäisiksi 2 näytettä! Eli hyvin menee! Ei sillä etteikö haisteltavaa olisi edellisistäkin satseista, mutta Kurkdjianin tuoksuja on hankala löytää muualta kokeiltavaksi.

Ja miksi niiden pullojen pitää olla niin isoja?? Jos näytetilaus johtaa mihinkään, niin todennäköisesti otan matkaspraypaketin, koska sen enempää tuskin tulen käyttämään. Ainakaan niin nopeasti, että litrahinnalla olisi väliä.

Eniveis! Tilasin Amyris femmen, APOM pour femmen, Baccarat Rouge 540:n, Ciel de Gumin, Gentle fluidity – Edition Silverin, féminin Plurielin, 754:n ja Le Beau Parfumin, sekä kylkiäisnäytteiksi Grand Soirin sekä OUD cashmere moodin. Odotukset vaihtelevat nollasta sataan. Yhden nenän niche-talot eivät ole minusta aina kaikista kiinnostavin osa tuoksukenttää, mutta Kurkdjiania hehkutetaan kovasti, ja varmaan sille on syynsä. Tuscan Leather on yhä tilaamatta, mutta haluan sille jonkin hieman lempeämmän aisaparin.

Jos joku tätä blogia lukee, ja on kokeillut Kurkdjianin tuoksuja, niin kerro ihmeessä mistä tykkäsit ja mistä et! Minä jään odottelemaan joulua, eli paketin tuloa.

H&M ’Way past midnight’, tai pikemminkin instant gratification

H&M ja muut pikamuotipaikat ovat siitä kiehtovia, että ne lupaavat välitöntä mielihyvää. Käyn välillä pyörimässä henkkamaukan tuoksuosastoilla, varsinkin nykyisen tuoksusarjan lanseeraamisen jälkeen. Esimerkiksi Raconteuse on ihana, hiukan erilainen valkokukka, Formentera vain aavistuksen makea viikuna… Kaikki eivät tietenkään ole uniikkeja tuoksuelämyksiä, koska tämä on kuitenkin H&M:ää, mutta loputkin ovat ihan kelpo tuoksuja.

H&M Way past midnight

Nappasin viime reissulla mukaani tuoksun nimeltä Way past midnight. Tämä on valikoiman pikamuotimaisimmasta päästä, ja muistuttaa kymmeniä muita kukkaishedelmämehuja joita viime vuosina on tehtailtu markkinoille. Se on miellyttävä, makea ja aika lailla persoonaton, pikaisen mielihyvän tiivistymä tuoksumuodossa. Pidän siitä samaan tapaan kuin karkista: aina silloin tällöin, vaikka jälkikäteen tuleekin yleensä vähän huono olo. Hyvä perustuoksu niille, jotka tällaisesta tykkäävät, luulisin. Ja joskus tämmöinen hedelmämehu virkistää tuhtien nahkaöverien välissä.

Skammâluvá: Kaamoksen ja pakkasen tuoksuja

Skammâluvá: Kaamoksen ja pakkasen tuoksuja – Tonka ja vanilja lämmön lähettiläinä

Innostuin tänään kaivelemaan dekanttilaatikostani kylmän, kuivan pakkassään kestäviä tuoksuja. Meille tuli talvi yhdessä hujauksessa lokakuun puolella, ja yli 10 asteen pakkasia on pitänyt jo ainakin pari viikkoa. Eilen ja tänään lämpötila laski -23°C:een. Ulkona on superkaunista, mutta ei siellä oikein voi tehdä muuta kuin pakolliset hommat. Päivän töiksi ovat tänään riittäneet ruuanlaitto ja polttopuiden hakeminen.

Olen tässä touhuillessani haistellut kahta Guerlainin lämpöpakkausta, Shalimar Ode à la Vanille Sur la Route du Méxiqueta sekä Tonka Impérialea. Olen hengittänyt koko lokakuun Tuscan Leatheria, johon rakastuin korvia myöten, mutta välillä hyvästäkin tuoksusta tarvitsee taukoa, ja kylmennyt sää vaatii minusta myös vähän juurevampia tuoksuja. Savu, puu ja nahka käyvät edelleen, mutta talvisin haluan niiden ympärille enemmän ambraa, vaniljaa, tonkaa…

Olen arvostellut molemmat mainitsemani tuoksut joita tänään haistelen, mutta haluan tuoda ne uudelleen esiin, koska minusta ne pääsevät aivan erityisesti oikeuksiinsa kylmällä ja kuivalla säällä. Tonka Impériale on kuin maustekakku, mutta ei makea. Se on hieman kuiva, ja uskomattoman hyvin sekoitettu. Ainakaan minun nenäni ei nappaa siitä mitään yksittäisiä nuotteja kovin helposti, paitsi tietysti kumariinin joka on yksi tärkeimmistä tonkan sisältämistä tuoksuvista aineista.

Tonkaa ja vaniljaa löytyy myös Meksikon-vaniljasta. Omaan nenääni se on hiukan makeampi, mausteisempi versio emä-Shalimarista, ja Shalimarin tunnusomainen eläimellisyys on siinä jotenkin selkeästi läsnä, kun taas Tonka Impérialesta se puuttuu. Shalimar on toki itsessään aivan loistava talvituoksu, jos käyttäjältä löytyy ryhtiä kantaakseen sen koko massan.

Muita erityismaininnan ansaitsevia tuoksuja ovat Yves Saint Laurentin Opium, Serge Lutensin Chergui (vaikka en itse siitä pidäkään), Chanelin ihana mutta vaikea Coromandel sekä Thierry Muglerin Alien Essence Absolue, jossa kirkuva synteettinen jasmiini on uutettu mihinkä muuhunkaan kuin vaniljaan. Jos minulla olisi nyt Chanelin Cuir de Russieta, käyttäisin sitäkin mielelläni. Nämä voimakkaammat tuoksut käyvät lämpimämmällä säällä helposti tukahduttaviksi, mutta ainakin nyt ne ympäröivät mausteisella lämmöllään kuin villaviltti.

Iiris yksin: Hermès’n Hiris

Olen yrittänyt saada sanottua jotain järkevää Hermès’n Hiriksestä (Hirisistä? Miten se taipuu?) jo aiemminkin. En vain saa tähän tuoksuun yhteyttä. Se alkaa hiukan tunkkaisena puuteri-iiriksenä ja kuivuu aavistuksen makeaksi puu-iirikseksi. Nuotit ovat tuttuja monista muista tuoksuista, mutta tässä ne eivät jotenkin nivoudu yhteen ainakaan minun päässäni.

Olen nuuhkinut sitä useampaan otteeseen viime viikkoina ja ihmettelen, miten näin yksinkertainen tuoksu voi lopulta olla täysin läpinäkymätön, puhumaton. Hiris on se fiilis, kun pitkän parisuhteen loppumetreillä tajuan etten tunne kumppaniani alkuunkaan. Hieno tuoksu, mutta vaatii aikaa, jos sitä haluaa sille vain antaa. Opin myös, että Vincent van Gogh maalasi tämän iiristaulunsa vain vuosi ennen traagista kuolemaansa.

Iris germanica. Franz Eugen Köhler, 1897.

En varmaan koskaan opi pitämään tätä tuoksua omanani, mutta iiriksen ystäville tämä tarjoaa kaiken. Itse pidän iiriksestä enemmän muiden nuottien tukena. Esimerkiksi Guerlainin mestariteoksissa L’Heure Bleuessa ja Après l’Ondéessa iiriksen tummat, mollivoittoiset sävyt ovat aivan elementissään, ehkä hiukan vanhahtavina, mutta selvästi tunnistettavina.

Ehkä tästä syystä itse hiukan vierastan Hiristä: se on tuoksumuistissani perinyt varsinkin L’Heure Bleuen surumielisyyden, mutta Hiriksessä ei ole mitään, mikä tasoittaisi sitä. Se on vain loputon yksinäinen sateinen iltapäivä, kun taas L’Heure Bleuessa kantaa rakkaus kaiken surunkin läpi, ja illan pimeyttä valaisevat kynttilät, ystävä kaataa lasiin tilkkasen madeiraa.

Tykkään kaivella tuoksujen taustalta nippelitietoa, esimerkiksi sen, että tämän tuoksun on luonut Olivia Giacobetti. Giacobettilla on CV:ssään useita hienoja tuoksuja, kuten legendaarinen Philosykos Diptyquelle sekä useita tuoksuja L’Artisan Parfumeurille, ja En Passant Frédéric Mallelle – joka itse asiassa muistuttaa hiukan Hiristä mollisävyisyydessään. Yhteistä näille on se, että vaikka arvostan niitä hienoina tuoksuina, en juurikaan henkilökohtaisesti pidä yhdestäkään kokeilemastani. En tietenkään ole kokeillut kaikkia, ja ehkä NARSin uusi Audacious olisi poikkeus, jos sitä pääsisi joskus nuuhkimaan!

Kuvat: Vincent van Gogh: ”Iirikset”, 1889, via Wikimedia, sekä Franz Eugen Köhler: kuvituskuva, Köhler’s Medizinal-Pflanzen, 1897, via Wikimedia.