Muut tuoksuilut, Sekalaiset

Sadepäiviä, syystunnelmaa ja vaikeita päätöksiä

Tänään tein pari harkittua mutta silti raskasta päätöstä, joista johtuen joudun kiristelemään vyötä todennäköisesti koko loppuvuoden. Freelancerina keikkojen riittäminen ei ole koskaan taattua, vaikka niitä on tähän mennessä aina ilmaantunutkin jostain, ja muutaman kuukauden välein poden ihan kunnon ahdistusta jatkuvassa epävarmuudessa elämisestä. Joudun joka kerta muistuttamaan itseäni, että olen oikeasti tehnyt myös fiksuja valintoja joiden ansiosta minulla on tietty määrä tuloja joka kuukausi, ja että kaikki kyllä aina järjestyy, ja että kyse on lopulta vain mukavuustasosta, mutta epävarmuus syö silti välillä mielenrauhaa ja energiaa normaalilta elämältä.

Hoidan hetkellistä ahdistustani Fan di Fendi Extremellä, josta löysin kokopullon ihan sattumalta ulosheittohintaan. Kukkainen huipputuoksu piristää, kun taas sydämen ja pohjan vaniljainen nahka auttaa teeskentelemään, että olen ihan oikea aikuinen jolla on ihan oikeasti kaikki hyvin ja pallo hallussa. Tuoksuna se on pehmeä ja lämmin, mutta sillä on myös vahva selkäranka.

Aloin pohtimaan, mitä muita tuoksuja olen käyttänyt lohtu- ja rohkaisutarkoituksiin. Vanilja esimerkiksi on monipuolinen nuotti: se voi olla aivan säädyttömän seksikäs, mutta myös ystävän lämmin halaus. Alien Essence Absolue ja Shalimar Ode à la Vanillet tasapainoilevat näiden kahden välillä. Essence Absoluen täyteläisyys voi olla rietas ja ylitsevuotavainen, kun taas Shalimarin luonteeseen kuuluu tietty etäisyys.

Jotenkin miellän myös uudet tuttavuudet, Alien Flora Futuran ja Tinharén kuuluvan ainakin osaksi tähän ryhmään. Tinharé on leuto tuulenvire aurinkoisena iltapäivänä, kun ei ole mihinkään kiire. Alien Flora Futura on kaveri, joka on aina iloinen ja löytää aina oikeat piristyksen sanat.

Tilasin vastikään Noselta muutaman tuoksunäytteen, joista kirjoitan myöhemmin erikseen, mutta niistä nousi esille vakuuttavimpana Maison Martin Margielan Replica-sarjan By the Fireplace. Se on todella uskottava, savuinen tuoksu, lämmin mutta särmikäs. Margielan tuoksuja saa Suomesta mm. Kicksiltä, mutta kauppatuoksuttelut eivät jotenkin koskaan onnistu minulta – siksi tilasin näytteeni Noselta. Unelmieni mies tuoksuu By the Fireplacelle, ja yllättäen Margielan ns. halpismerkki MM6 on lähes prikulleen omaan makuuni.

Entä sitten tyynnyttävät tuoksut? Tuoksut, joiden kanssa voi surra? Tuoksut jotka auttavat työneuvotteluissa ja vaikeissa tilanteissa? Niistäkin kirjoitan oman tekstinsä, sillä tuoksujen kyky vaikuttaa tunteisiin on yllättävä.

Kuva (c) minä.

Mainokset
Normaali
Orientaali, Pikaiset, Valkoiset kukat

Perjantain pikaiset: Mugler Aura, Prada Infusion Fleur d’Oranger, Bottega Veneta Eau Sensuelle

Lyhyesti viime viikon aikana testatuista tuoksuista.

Infusion de Fleur d’Oranger: saippua. Alussa kirkas, mutta liestyy nopeasti sameammaksi. Vain appelsiininkukan tai Pradan tosifaneille, mutta molemmissa tapauksissa voi kyllä löytää helpostikin paljon parempaa käyttöä rahoilleen. Pesin pois koska ärsytti.

Aura edp: Kauan odotettu uusi Mugler-tuoksu upeine pulloineen kiehtoi pitkään ennen kuin sain näytteen käsiini. Rakastan huipputuoksua, mutta Aura kesyyntyy vaniljaiseksi, ambraiseksi puuksi hyvin nopeasti. Se on sääli, sillä huippu hiukan makeine, vehmaine vihreine nuotteineen on lopulta tuoksun paras ja kiinnostavin osa. Tuoksuu hyvältä eikä ota päähän, mutta ei ole lopulta erityisen kiinnostava minun nenääni. Kestävyys on taattua Mugler-laatua, eli hyvä.

Bottega Veneta Eau Sensuelle: Oi! Ihastusta ensinuoteista lähtien. Bottega Veneta edp:n helpommin lähestyttävä pikkusisko tai serkku, joka ei kuitenkaan kesynny täysin vaniljaksi. Huipputuoksun kirkkaasta hedelmäisyydestä tuoksu kehittyy nahkaisemmaksi ja patsuli nousee esiin nahkapohjalta, ja antaa Eau Sensuellelle lähes maskuliinista särmää, mutta jotenkin ihanan kepeällä ja aurinkoisella tavalla. Nyt ollaan hyvin lähellä ostoslistaa, ja Rihannan Rogueta, mutta tämä tuoksuu kalliilta. Sitähän se onkin, ainakin Rogueen verrattuna.

Kuvat: Wesley Vieira Fonseca, CC BY-ND 2.0; Thierry Mugler; Bottega Veneta.

Normaali
Arvostelut, Kukkaistuoksut

Yllättävän kiltti Putain des Palaces

Putain des Palaces on niitä harvoja tuoksuja, joissa ruusu ei ota päähän. Tietenkin on oikeastaan mahdotonta sanoa, onko joku tietty nuotti itsessään ihana tai kamala, vaan paljon riippuu siitä, miten se on koostettu ja miten se yhdistyy tuoksun muihin nuotteihin. Ehkä en olekaan koskaan vihannut nimenomaan ruusua, vaan tapaa jolla sitä käytetään hyvin monessa tuoksussa? Emt.

Alussa haluan hinkata tämän pois iholtani, mutta vaikutelma kestää vain muutaman hetken, ja tuoksu asettuu ruusuiseksi, hiukan puuteriseksi nahaksi. Se tuoksuu hyvältä ja on sen verran kiinnostava, että huomaan nuuhkivani sitä aina silloin tällöin.

”Doesn’t every woman have the fantasy of being a temptress in a hotel bar, of yielding to desire in the intimacy of a lift or of giving way to sensuality in silk sheet luxury,” kysyy État Libre d’Orangen mainoscopy, ja tähän voin kyllä vastata, että ei, ja lol. Tuoksuna tämä on minulle itse asiassa kotoisa, ei niinkään antiprinsessahaaveiden väline. Se kehittyy parin tunnin sisällä makeaksi ambraiseksi nahaksi, joka viipyy iholla tuntikausia.

Jan van Beers (1852–1927): Kurtisaani

Putain des Palaces on selkeästi aikuisen naisen tuoksu, ja nuorempana olisin varmaan pitänyt tätä jopa epämiellyttävänä. Kuten aina, kannattaa testata ennen ostamista, sillä voin kuvitella että tämä jakaa mielipiteitä. État Libren tuoksuja ei tietääkseni saa Suomesta, mutta näytteitä saa helposti tilattua erilaisista nettikaupoista sekä tietysti talon omien sivujen kautta.

Mitä odotimme: hotellien minisaippuat ja hiki
Mitä saimme: poikaystävän sohvan ruusuilla takkatulen ääressä
Mitä jäimme toivomaan: TUPAKKAA. Tästä puuttuu tupakka!

Kuva: État Libre d’Orange; Jan van Beersin ”Kurtisaani” via Wikimedia.

Normaali
Arvostelut, Kukkaistuoksut, Sekalaiset

Kepeän optimistinen Alien Flora Futura

Alienin flankerit ovat minulle mukavaa ja helppoa haisteltavaa. Ne ovat yleensä emätuoksua kevyempiä ja helpompia käyttää, ja sikäli myös helpompia lähestyttäviä niille, joille itse Alien on liian raskas jyrä.

Alien Flora Futura edt

Viime vuonna ilmestynyt Flora Futura on samaa sarjaa Aqua Chicin sekä Eau Extraordinairen kanssa: kevyempi, ilmavampi kuin alkuperäinen ja antaa tilaa jollekin muullekin kuin radioaktiivisella jasmiinille. Toisin kuin Aqua Chic, tämä ei ilmeisesti ole rajoitetun erän kesätuoksu. Flora Futurassa tämä lisäväri on ilmava, makea kukkaisuus, joka hehkuu iloa ja optimismia. Tämä on selkeästi nuorempi tuoksu kuin emä-Alien, ja lähempänä tämän päivän hallitsevaa kukkaistuoksugenreä.

Avaus on valkokukkainen ja heti tunnistettavissa Alieniksi ilman jasmiinia. Fragrantican mukaan huipputuoksu koostuu sukaatista ja buddhapuusta, joka on siis ihan oikea puu, tieteelliseltä nimeltään Eremophila mitchellii. Flora Futuran huippu on sekä pehmeämpi että kuulaampi kuin Alienissa, ja hyvin samankaltainen kuin Aqua Chicissä. Päivästä riippuen tämä huipputuoksu voi olla jopa saippuainen, mutta ei häiritsevässä määrin.

Lämmin, makeahko ja aavistuksen kermainen kukkaisuus, virallisen nuottilistauksen mukaan yönkuningatar, nousee esiin hetken päästä, mutta tuoksu ei ole niin suoraviivainen että huipputuoksu häviäisi heti tai kokonaan sydämen alta. Tämä avauksen aurinkoisten nuottien ja sydämen vaaleanpunaisten sävyjen sekoittuminen toisiinsa on tuoksun lenpikohtani, jopa siinä määrin että nyt uudelleen haistellessani tämä voisi ohittaa jopa Aqua Chicin henkilökohtaisissa suosikeissani.

Pohjatuoksun puunuotit ovat niinikään pehmeämpiä, ja tässä edeltäjien kovemmat geneerisempi puu on korvattu puuterisella santelipuulla. Santelipuu on niitä ainesosia, jotka on tänä päivänä enimmäkseen korvattu synteettisillä versioilla, joko alkuperäisen käytyä liian kalliiksi tai harvinaiseksi kaupalliseen käyttöön tai niiden käytön rajoitusten vuoksi. Jotkut korvikkeet ovat parempia kuin toiset, enkä itse ole niin asiantuntija että erottaisin ne toisistaan, mutta tässä tuoksussa käytetty santelinuotti on juuri sopivasti hiukan puuterinen ja kermainen ambran kaveri.

Kaiken kaikkiaan Aqua Chic on cool ja viileä, kun taas Flora Futura on iloinen, ja odottaa innolla mitä päivä tuo tullessaan. Tosi alienisteille Flora Futura voi olla hiukan liian kevyt ja tyhjänpäiväinen, mutta minulle henkilökohtaisesti tämä tulkinta Alienin teemasta osuu ja uppoaa. Flora Futura muistuttaa, että kaikkea ei tarvitse ottaa niin vakavasti, ja että kaikki järjestyy, tässä on koko päivä aikaa ja aurinko paistaa. Niille, joille Muglerin tuoksut eivät ole tuttuja, tämä voi olla hyvä ”porttituoksu” markettimehuista aikuisten hajuvesiin: kevyt, helposti lähestyttävä, mutta kiinnostava ja voimakastahtoinen.

Kuva: Debenhams.

Normaali
Sekalaiset

Kannattaako lopetetuista tuoksuista edes puhua?

Aloin miettimään mahdollisesti tulevien testailujen kannalta, että onko mitään järkeä kirjoittaa jo lopetetuista tai limited edition -tuoksuista? Jos sitä ei saa mistään ilman ebay-kyttäämistä, niin kannattaako siitä edes blogata? Itse tykkään monista lopetetuista ja kausituoksuista, joita ei enää valmisteta, ja puhun niistä myös mieluusti jos joku kysyy, esimerkiksi Alien Aqua Chic -13 oli kausituote monen vuoden takaa ja Fan di Fendi Extrême on lopetettu muuten vaan.

Fan di Fendi Extrêmen kasvona Anja Rubik. Fendi.

Ehkä tässä on kysymys myös siitä, miksi pidän blogia: mahdollisimman suurelle yleisölle, vai omien tuoksukokeilujen ja kokemusten purkamiseksi sekä mielihyväksi? Bloggaaminen ei ole minulle työtä, ja se jäikin aikanaan osittain siksi, että olin alkanut ottaa sen liian vakavasti ja mielihyväaspekti jäi vähemmälle. Välillä huomaan, että joku rakastamani tuoksu on lopetettu, ja se ottaa päähän, mutta en käytä hajuvettä oikeasti niin paljon, että joutuisin realistisesti miettimään mistä uusi pullo.

Mietin vielä sitä, pitäisikö lopetetuille tuoksuille lisätä oma tägi, mutta koetan pitää tämän kuitenkin mahdollisimman kevyenä itselleni. Toin nyt tuoksuperheiden omat kategoriat takaisin valikkoon, jos ne jotakuta kiinnostavat, mutta sen enempää en taida jaksaa järkkäillä.

Kuva: Fendi.

Normaali
Muut tuoksuilut, Sekalaiset

Näytekasan selvittelyä ja sokkotunnistusta

Meni hetki, että sain tuoksunäytelaatikot käytyä läpi. Onneks alemmassa oli lähinnä käytössä olevien pullojen laatikoita (joo, säästän KAIKEN) ja minejä, joista en ole aikeissa luopua. Löysin myös laatikon pohjalta nimettömän ampullin, joka oli onneksi saman tien tunnistettavissa Fan di Fendi Extrêmeksi, josta kirjoitin muutama vuosi sitten. Tämähän tuoksuu ihan älyttömän hyvältä!

Olen varovasti kerännyt ajatuksen tasolla ostoslistaa tuoksuista, jotka oikeasti haluan, ja FdF Extrême on sillä listalla 31 Rue Cambonin kanssa. Sitä odotellessa kuitenkin jaottelin näytteet jemmattaviin, testattaviin ja kierrätettäviin, koska saikulla ei ole oikein energiaa mihinkään järkevään. Muutama haihtunut spray piti myös heittää menemään.

Kun sitten tutkin lähemmin testattavien kasaa, joka on todella suuri, niin en ihmettele yhtään miksi innostus tuoksuihin lopahti (ajanpuutteen ja muiden juttujen lisäksi). Varsinkin monet niche-tuoksut tympäisevät jo valmiiksi. Kokeilut muutaman vuoden takaa ovat jääneet mieleen tylsinä tai epämiellyttävinä kokemuksina – liian moni niche-talo on jotenkin amatöörimäinen ja yhden vision vanki. En tiedä miten tätä tarkemmin selittäisin. Ei ihme, että myös bloggaaminen jäi, koska mistään ei ollut oikein mitään sanottavaa, eikä tunkkaisten pierujen tuoksuttelu tuottanut nautintoa.

Mietin vielä, laitanko tämän kategorian näytteet suoraan vaihtoon, ja nautin tänään Fan di Fendi Extrêmestä. Joka tapauksessa pohdin tänään sitä, millä reunaehdoilla voin jatkaa bloggaamista niin, että se antaa minulle jotain eikä vain vie aikaa.

Normaali
Kodin tuoksut, Kukkaistuoksut, Orientaali, Pikaiset, Sekalaiset, Valkoiset kukat

Blogin paluu ja joitain ensivaikutelmia

H&M Raconteuse, Le Couvent des Minimes Tinharé ja kodin tuoksuilut

Aloitin tämän blogin kuutisen vuotta sitten, ja hylkäsin sen lopulta vuonna 2015, kun aktiiviselle tuoksuttelulle ei liiennyt enää aikaa ja opinnot, työelämä ja moni muu vei mennessään. Jossain vaiheessa kadotin myös tuoksuista nauttimisen taidon, ja se on hiipinyt vasta viime kuukausina takaisin – huonetuoksujen kautta. Kirjoitan niistä ehkä joskus, mutta ajattelin palata nyt suoraan vanhoihin tapoihin ja kirjata ylös ainakin nopeita ensivaikutelmia.

H&M on jossain vaiheessa uudistanut ja laajentanut tuoksuvalikoimaansa, ja pari viikkoa sitten pysähdyin viimein nuuskimaan uutta valikoimaa. En ole ainoa positiivisesti yllättynyt ainakaan Fragrantican arvosteluiden mukaan. Ostamani Raconteuse on kerännyt kehuja muiltakin, ja hyvästä syystä: huipputuoksun pomeranssi ja neroli ovat selkeästi erotettavissa, ja avaavat tuoksun oikein mehukkaissa vaan ei liian makeissa merkeissä. Sydäntuoksu on vahvojen valkoisten kukkien aluetta, neroli puskee huipputuoksuun, kun taas tiare ja tuberoosa tulevat perässä, ja pohjatuoksua ei uskoisi pelkäksi vaniljaksi, koska se on lähes eläimellinen. Ensiajatukseni oli, että hitto nämähän ovat oikeita hajuvesiä!

Tämän tuoksun on luonut Olivier Pescheux, ja ilmeisesti H&M on oikeasti uusinut hajuvesikonseptinsa, koska tämä tieto lukee ihan myyntipakkauksessa. Muita mielenkiintoisia ja ehkä myöhemmin ostettavia tuoksuja sarjassa ovat Formentera ja jopa Arboretum, vaikka en yleensä kiinnostukaan vihreistä tuoksuista. Pullot ovat kaikilla samanmallisia ja aika tylsiä, mutta jos pakkauskuluissa säästämällä on saatu palkattua kunnon neniä ja tehtyä hyviä tuoksuja, niin ei paljoa haittaa. Suosittelen tutustumaan, mikäli henkkamaukassa asiointi ei vastusta!

Toisena iloisenä yllätyksenä mainitsen Le Couvent des Minimesin Tinharén, josta sain näytteen tilauksen kylkiäisenä. Kiitos, Kicks! Simppeli, makea mutta ei siirappinen, trooppinen mutta ei tukahduttava. Ikävä kyllä tämä tuoksu katosi iholta aika nopeasti ja jätti jälkeensä vain hiukan puisen myskisen muiston, joka sekin katosi nopeasti. Kokeilen tätä vielä uudelleen kun olen parantunut nuhasta kunnolla, sillä voihan vika olla tosiaan omassa nenässäni. Olisin kuitenkin halunnut tämän kestävän pidempään, niin mehukas ja lämmin se on.

Olen välillä vilkuillut tämän talon tuoksuja Kicksillä, enkä ollut oikein innostunut haistelemaan, koska pullot näyttävät niin kurjilta että olen pelännyt sisällä olevan pelkkää kuraisinta nicheä mitä alkoholissa voi myydä. Pieni googlaus paljasti pelon sikäli turhaksi, että Le Couventin taiteellinen johtaja on itse legendaarinen Jean-Claude Ellena. Tinharén on luonut Eric Fracapane, ei Ellena, mutta tämän vaikutuksen huomaa kyllä tuoksun yksinkertaisessa nerokkuudessa. Miksi se ei voi kestää kauemmin!

Varsinainen tilaus piti sisällään Mon|sunin tuoksukynttilän mallia Serene Sunsets, jonka tuoksu on myyjän mukaan ”nahkaan vivahtava puu ja savuiset mausteet”. En nyt oikeasti osaa sanoa onko näin, mutta miellyttävän kotoisalta se vaikutti jopa nuhanenään – mutta huonetuoksuista tosiaan lisää toiste.

Heräteshoppailin myös vihdoin Issey Miyaken Pleats Pleasen edp- ja edt-vahvuuksissa, kun ne sattuivat löytymään, sillä kaupoista se perhe on jo kadonnut, sekä Fan di Fendin koska sattui huvittamaan. Pian selviää, jääkö kukaan lopetetussa Pleats Pleasessa mistään paitsi, vai jatkanko tuoksukokoelmaani mieluummin henkkamaukan tarjonnalla. Aion nyt joka tapauksessa nauttia tuoksuista vapaammin, kun en ole enää päivätöissä toimistossa, mutta rahatilanne kuitenkin sallii pienen luksuksen.

Kuvat: H&M, Le Couvent des Minimes.

Normaali